uusi albumi

Mokoman uusi sinkku julkaistu – albumi ja kiertuestartti helmikuussa

13.12.2019

Posted on by Dex Viihde

Kuva: Marek Sabogal

Suomalainen metallisuuruus Mokoma julkaisee 21. helmikuuta 2020 uuden Ihmissokkelo-nimeä kantavan albumin. Levy on yhtyeelle jo yhdestoista. Albumin ensimmäinen maistiainen on tänään ilmestynyt tuplajulkaisu; digisinkulta löytyy kaksi kappaletta; Syyttävä sormi sekä bonusraita Laske hiljaa mielessä sataan.

Kuuntele Syyttävä sormi ja Laske hiljaa mielessä sataan tästä. Videokuunteluun tästä.

”Levyn ensimmäiseksi maistiaiseksi Syyttävä sormi on kaikesta rajuudestaan huolimatta puhdistava. Sen perään sopii hästäkit blessed, lifeisgood, nevergiveup ja videoon jopa bff, mutta aivan yhtä hyvin siihen sopii risuaidaton keskisormen näyttely joka ilmansuuntaan. Syyttävä sormi poikki #riksraks”, kuvailee laulaja Marko Annala.

Levy on Mokoman yhdestoista, ja se ilmestyy monien ihmetykseksi vain alle kaksi vuotta edeltäjänsä Hengen pitimet jälkeen. Eniten kiivas julkaisutahti ihmetyttää yhtyettä itseään.

“Markolta alkoi jouluna syntyä uusia biisejä solkenaan ja vaikka emme olleet kukaan vielä edes vaivautuneet uhraamaan ajatustakaan uuden levyn tekemiseen, havaitsimme Markon biisit hyviksi, emmekä halunneet kahvata nokkamieheltämme vauhtia pois”, toteaa Mokoman kitaristi ja levy-yhtiö Sakara Recordsin toimitusjohtaja Tuomo Saikkonen.

Markon sävellysinto tarttui loppuyhtyeeseen ja pian Mokoma huomasikin viettävänsä aikaa treenikämpillä pitkän esityslistan kanssa. Jälleen kerran oli syytä varata studio ja alkaa tosissaan pohtimaan levytyshistorian saattamista neljännelle vuosikymmenelle. Ihmissokkelon tuotantotiimi on pysynyt samana kuin edeltäjiensä Hengen pitimet (2018) ja Elävien kirjoihin (2015). Jotain perin uuttakin levyn tekotavassa silti on. Ihmissokkeloa sanoittaessaan Marko Annala ajautui siihen myrskyn silmään, jota hän väisteli jo levyillä Kuoleman laulukunnaat ja Elävien kirjoihin. 

”Olen aiemmin ajatellut, että myrskyn silmässä ei ole sanoja. Tein erolevyn, kun olin jo löytänyt uuden rakkauden ja kirjoitin masennuksesta, kun olin jo tervehtynyt. Nyt päästin itseni vajoamaan syvyyksiin ja annoin alitajunnan puhua”, kertoo yhtyeen karismaattinen solisti Marko Annala.

Mokoma julkaisi myös tänään kevään 2020 kiertuepäivät. Sokkelon kivitys 2020 –kiertue starttaa 28. helmikuuta Kouvolasta ja jatkuu aina huhtikuulle saakka. Liput keikoille ovat myynnissä nyt.

Sokkelon kivitys 2020 -kiertue

28.02. KOUVOLA, House of Rock
29.02. HELSINKI, Tavastia-klubi
06.03. VAASA, WS Arena
07.03. NIVALA, Tuiskula
14.03. TURKU, Apollo Live Club
20.03. KOKKOLA, Calle Nightclub
21.03. SEINÄJOKI, Rytmikorjaamo
27.03. TAMPERE, Pakkahuone
03.04. OULU, Zemppi Areena Kempele
04.04. JYVÄSKYLÄ, Lutakko
09.04. LAHTI, Finlandia-klubi
10.04. JOENSUU, Kerubi
11.04. KUOPIO, Henry´s Pub
12.04. HAMINA, Wanha Työski

Jore Marjaranta palasi Dexille

29.9.2016

Posted on by Dex Viihde

jore-800x600-1

Pitkän linjan muusikko Jore Marjaranta on palannut Dex Viihteen edustukseen.

”Olen vuosien poissaolon jälkeen palannut takaisin Dex Viihteen keikkamyyntiin. Olen paluuseen hyvilläni, koska kaikki ihmiset ovat tuttuja ja keikkamyyjäni Pasi Kuusjärvi on hyvä ystäväni. Hän tuntee mun tavat ja tarpeet keikkoja myydessään”, Jore kertoo. Hänen syksynsä on ollut kiireinen, sillä viikko sitten julkaistiin hänen seitsemäs sooloalbuminsa. ”Uusi levyni julkaistiin 23. syyskuuta ja se tuo uusia haasteita itselleni. Odotan innolla että pääsen taas pitkästä aikaa keikoille ja esittämään uusia laulujani. Unohtamatta kuitenkaan tunnetuimpia laulujani vuosien varrelta.”

Jore Marjaranta tuli julkisuuteen 1990-luvun alussa Leningrad Cowboysin jäsenenä. Hän on ollut soolouralla vuodesta 2000 lähtien ja on julkaissut useita hittisinglejä, joista tunnetuimmat ovat Haaveet kaatuu (elokuvasta Pahat pojat) ja Miten pelko lähtee (elokuvasta Minä ja Morrison).

Kuva: Andreas af Enehjielm

Uudella Jarkko Martikainen & Luotetut miehet -albumilla lauletaan onnen sattumanvaraisuudesta

23.8.2016

Posted on by Dex Viihde

Jarkko uutisnosto

”En tiedä, mitä elämä tarkkaan ottaen on, mutta reilun kaupan myymälä se ei ole.” – Jarkko Martikainen

”Ruosterastaiden tarinan alussa oli Silvia, viidennen levyni (Koirien taivas) viides laulu. Silvia on tarhaikäinen tyttö, jonka vanhemmat ovat kadonneet: isän olinpaikasta on vain arvailuja, äidin puhutaan lähteneen etelään tienaamaan. Silloin Silvian kummisetä, eno tai muu perheelle läheinen tapaus – tarinan kertoja – päättää auttaa pikkutyttöä. Hän hankkii auton, istuttaa Silvian pelkääjän penkille ja niin he lähtevät yhdessä etsimään tytön vanhempia.

Tuohon aiheeseen oli piilotettuna useita lisäkysymyksiä, jotka eivät mahtuneet joko Silvian kokoiseen lauluun tai niitä, joita en halunnut silloin sotkea mukaan. Kuitenkin nuo kysymykset tuntuivat tärkeiltä. Saako lapselle valehdella? (Autokuski ei välttämättä aivan jokaisena hetkenä kyennyt uskomaan vanhempien löytymiseen, harhaillessaan sattumanvaraisten vihjeiden varassa, muttei hän taatusti halunnut tunnustaa sitä tytölle. Niinpä pelkän toden puhuminen ei käy laatuun.) Tai: mistä syystä joku, joka nyt näyttää kulkevan komeasti koreissa vaatteissaan pitkin onnistumisen väylää, jo seuraavana hetkenä horjahtaa ojaan, ryvettyen siellä niin ettei edes naapuri tunnista häntä tutuksi mieheksi?

Ja: kuinka sanomattoman usein yksi pieneltä vaikuttanut valinta, vaikka huonolla hetkellä otettu rahalaina (jonka ajoituksen karmeuden ymmärtää vasta myöhemmin, koska valinnan hetkellä aurinko paistoi taivaalla ja sisimmässä) kääntää yhden ihmisen elämän nurinniskoin? Samaan tulokseen voi tietenkin päästä vain hyppäämällä väärään kyytiin. Tai viittaamalla silloin kun nimenomaan tulisi kääntää selkä, kävellä heti ulos huoneesta ja sulkea ovi huolellisesti.

En tiedä, mitä elämä tarkkaan ottaen on, mutta reilun kaupan myymälä se ei ole.

Mietiskelin siis tuollaisia, ja varmaan olisin lopettanut moisen melko lyhyeen, ellei elämänpiirissäni olisi tapahtunut asioita, jotka laittoivat miettimään vieläkin syventyneemmin onnen sattumanvaraisuutta, turvantunteen hetkellisyyttä ja sen sellaista. Tiedättehän te, aikuiset ihmiset, arvaatte loput: olin löytänyt uuden levyni kivijalan.

Sen myötä aloin muistaa joitain menneitäkin asioita paremmin, niin etäisempiä huhuja muista kuin myös omat kokemukseni. Niinpä levylle päätyneistä lauluista noin puolet on päiväkirjanomaista kerrontaa, toinen puolisko taas jotain, joka kurottelee näytelmänrakentelun suuntaan. Yhteistyössä niistä muodostuivat Ruosterastaat.

Ruosterastaat on teemalevy. Pyrin silti välttämään kuunteluohjeiden kirjoittamista, levy itse kyllä selittää kyllin riittävästi itsestään. Lähtökohtia voi sentään avata hieman: eletään joko tämän päivän tai jonkin lähitulevaisuuden ajan eurooppalaisessa maassa, todennäköisimmin Suomessa. On tahoillaan horjahtanut pariskunta, joiden seuraamisen myötä käy ilmi muutakin kuin arkisinta parisuhderuodintaa.

Ehkä kyseessä on arkisemman päivän Mad Max-musikaali, sen aseista vapautettu, suomalaiseen maisemaan kiskaistu versio? Tai suomalainen sovitukseni West side storysta?

Tuonkaltaisia kuvajaisia hahmottelin, vaikken missään vaiheessa kirjoittanut varsinaista juonikaavaa, jonka puitteissa olisi ollut pakollista pysyä. Oli vain yksi tärkeä pyrkimys: löytää, valmistaa ja koostaa se nippu, jossa yksittäisten laulujen sarja muodostaa laajemman levykokonaisuuden.

Ja, joka Silvian tavalla puhuisi välittämisen ja myötäelämisen kieltä.

Sillä en suinkaan sattumalta halunnut levyn loppuvan väitteeseen

Kaikesta kyllä selviät! 

Ruosterastaat on bändilevy: kaikissa sen lauluissa on Luotettujen miesten (Ema Hurskainen: rummut, taustalaulu, basso, kellopeli, Anssi Salminen: kitarat, mandoliini, viulu, taustalaulu, Luis Herrero: basso, taustalaulu, haitari) sovitusleimat, ja Risto Hemmin isännöimät Finnvox– äänitykset aloitettiin vasta pitkällisten (joskin silti antoisien) treeni- ja demosessioiden jälkeen.

Levyllä vierailevia muusikoita on seitsemän: Janne Mannonen (perkussiot), Matti Johannes Koivu (flyygeli ja urut), Tero Hyväluoma (jouset), Kaisa Leskinen (laulu) sekä puhallintrio Sami Kurppa, Antero Priha ja Jussi Vuorinen.

Paitsi yhtyeemme ja vierailijoiden työstä, olen erityisen hyvilläni levyn olomuodoista.

Cd-versio on niin kutsuttu digibook, jonka kovien kansien sisällä on levyn lisäksi laaja sanoitus-, kuvitus- ja uutisartikkelivihko. Uutiset laati laulujen pohjalta journalistipalkinnollakin muistettu Markus Leikola.

Vinyyliversiossa porilaisen Studio 1851:n kansikuva pääsee oikeuksiinsa parhaimmin, ja myös sen ulkoasun on laatinut graafikko Rami Mursula.

Ruosterastaiden digitaalinen, cd- ja vinyylijulkaisu tapahtuvat perjantaina, 30.9.

Se on sopivaa, sillä kyseessä on uudenkuun päivä, jolloin vanhan kansan mukaan tuli laittaa alulle se, minkä toivoi kasvavan.

Jatkoa seuraa ainakin keikkojen muodossa: lähdemme albumikiertueelle lokakuun 14. päivä.

Kevätkierroksemme meni hyvin, uskomme että tämä vielä paremmin.”

Jarkko Martikainen, lauluntekijä.

Esimakua tulevalta albumilta saadaan tulevana perjantaina, kun ensimmäinen single Keväinen jää julkaistaan. Levyn julkaisijana toimii Sakara Records ja jakelijana Sony Music Finland.

Jarkko Martikaisen keikat myy Hannu Korhonen.

 

 

 

Mike Bell & The Belltonesilta uusi albumi

20.5.2016

Posted on by Dex Viihde

mike-bell-800x600
Mike Bell & The Belltones on helsinkiläinen yhtye, joka soittaa rockabillyä, countrya ja rock’n’rollia. Bändi on uransa aikana onnistunut nousemaan tyylinsä tunnetuimpiin bändeihin Euroopassa tekemällä kymmeniä keikkoja suurimmilla rock’n’roll-festivaaleilla sekä klubeilla ympäri maailman. Yle näytti viime vuonna Mike Bell & The Belltonesin keikan kokonaisuudessaan Yle Teema -kanavalla. Keikka kuvattiin legendaarisella M1-studiolla ja on edelleen katsottavissa Yle Areena -palvelun kautta. Yhtyeeltä on aiemmin julkaistu albumit Scream & Holler sekä Payback, jonka mm. Helsingin Sanomat valitsi yhdeksi vuoden levyistä. Bändi on myös tehnyt yhteistyötä amerikkalaisen laulaja-legenda Huelyn Duvallin kanssa.

Nyt julkaistava The Beat that Can’t Be Beat on Mike Bell & The Belltonesin kolmas albumi. Sen nauhoitus alkoi viime vuonna Los Angelesissa Amerikan-kiertueen yhteydessä ja tänä vuonna nauhoitukset jatkuivat Lightning Recorders -studiolla Berliinissä. Albumi tehtiin kokonaan live-nauhoituksena käyttäen analogisia 50-luvun nauhureita, mikrofoneja sekä nauhoitustekniikkaa.

Levyn kappaleissa seikkaillaan tyylillisesti Buddy Hollyn, Carl Perkinsin ja Johnny Burnetten jalanjäljissä, eli varhaisen rock’n’rollin, rockabillyn ja pop-melodioiden innoittamina. Biiseistä suurin osa on laulaja Miikka Siiran (Mike Bell) säveltämiä ja myös yleisö on kiinnittänyt huomiota näihin tyylitajuisiin ja tarttuvia koukkuja sisältäviin kappaleisiin. Mike Bell & The Belltones kuulostaakin eniten omalta itseltään – eli bändiltä, joka on täynnä svengaavaa rytmiä, pitelemätöntä energiaa sekä melodioita, jotka jäävät päähän soimaan. Levyn julkaisee helsinkiläinen Goofin’ Records, joka on kansainvälisesti tunnettu laadukkaista roots-julkaisuistaan. Albumi on saatavana CD- ja 12” LP -muodossa.

Kurkkaa myös bändin virallinen Facebook-sivu sekä albumin teaser Youtubessa!

Samae Koskisen ”Henkilökohtainen ennätys”

21.8.2015

Posted on by Dex Viihde

SAMAE270

Samae Koskisen uusi albumi Henkilökohtainen ennätys julkaistaan 4.9. (Universal Music Finland). Samana päivänä kuullaan Samae Koskisen Korvalääkkeen levynjulkaisukeikka Seinäjoella, Bar 15:ssa.

Tulevana syksynä yhtye kiertää Suomea ahkerasti Samae Samae but different -kiertueellaan. Tässä tämänhetkinen keikkatilanne – lisäyksiä vielä tulossa:

04.09. Seinäjoki, Bar 15
05.09. Lahti, Möysän Musaklubi
17.09. Oulu, 45 Special
18.09. Kuopio, Henry´s Pub
19.09. Jyväskylä, Musta Kynnys
23.09. Helsinki, Tavastia-klubi
02.10. Tampere, Telakka
03.10. Hämeenlinna, Suisto-klubi
09.10. Turku, Klubi
10.10. Kouvola, House of Rock
15.10. Espoo, Sellosali

Tulevasta levystä Samae kertoo seuraavalla tavalla:

”Henkilökohtainen ennätys on on kokoelma lauluja, jotka eivät kerro kahvinkeittämisen vaikeudesta. Se on äärimmäisen epämuodikas levy, musiikkia, jota täytyy kuunnella. Yritin kirjoittaa mahdollisimman pieniä lauluja, mutta voi olla, että niistä tuli isoimpia, mitä olen tehnyt.

Uskon että lauluilla on tarkoitus koskettaa ja herättää tunteita, toiveita ja riemua. Tekijänä minua kiehtoo kaikesta löytyvä kauneus, ihmiseen sisäänrakennettu hyvyys ja se, että uskaltaisi elää tässä hetkessä eikä menneisyydessä, saati tulevaisuudessa. Se, ettei muutos parempaan ole ikinä liian myöhäistä. Se, että vaikeuksista pääsee yli. En tahdo moralisoida, saati kertoa kellekään asioiden “oikeaa” laitaa, mutta voin lauluissani kertoa omaa elämääni vavisuttaneista hetkistä ja tunnelmista. Väistämättä isyys on vaikuttanut myös laulujen sisältöön. Miten selviytyä muiden ja omien odotusten ristipaineissa ja kuinka löytää aikaa itselle ja rakkaille. Joskin, rakkauslauluja nuo kaikki ovat.

Tätä albumia on kirjoitettu Berliinissä klasarimuusikon vuokralaisena, Austinissa yli neljänkymmenen asteen helteessä jääkylmä Modelo kädessä, Espanjan Salobrenassa kattoterassilla katsellen merta ja Sierra Nevadaa, lumen vankina Evitskogissa rintamamiestalossa ja Albertinkadun maanalaisessa työhuoneessani. Luulen, että jokainen paikka on antanut jotain lauluihin. Laulunkirjoituksellisesti suurimmat vaikuttajat levyn lopputulokseen olivat legendaarinen Paul Simon ja kantrimöllikkä Toby Keith. Paul Simonilta mukaan tuli se, etten hävennyt tehdä soljuvan musiikillisia valintoja, kun taas Toby Keith on teksteissään yksinkertaistamisen mestari. Lisäksi Pantse Syrjä vaikutti moniin kitararaitoihini ja Ryan Adamsin uusi levy tuotantojuttuihin.

Sisällön valmistumisen jälkeen albumin pohjatyö tehtiin Korvalääke-yhtyeeni (Veli Kauppinen – basso, Olli Nurminen – kitara, Kelly Ketonen – rummut, Okke Komulainen – koskettimet) kanssa treenikämpällä hikoillen. Äänitimme Finnvoxissa Risto Hemmin (J. Karjalainen, Ratsia) ja Aki Sihvosen (Softengine, Hector) johdolla jonka jälkeen jousikvartettini (Atte Kilpeläinen – alttoviulu, Pisku Ristiluoma – alttoviulu, Ake Haikola – viulu, Mikko Ivars – sello) kanssa loimme ripauksen arvokkuutta jousisovitusten muodossa. Sen jälkeen Setä Tamunakin tunnettu Mikko Tamminen miksasi albumin ja teki mahtavaa työtä: se kuulostaa hyvältä jopa kuppasimmista pikkukaiuttimista.”