Francine ja Klamydia: ”Musatyylien vastakkainasettelu on p*skaa”

13.9.2013

Klamydia ja Francine ovat purkittaneet yhteisvoimin kappaleen ”Isi Haisee Rokkenrollilta”, joka löytyy bonusbiisinä Klamydian tänään 13.9. julkaistulla XXV-tuplalevyllä. Äkkiseltään tällainen punkin ja rokkenrollin yhteisveto kuulostaa yllättävältä – eikö näiden musasuuntausten edustajat yleensä haistattele toisilleen? Mitäs hemmettiä tämä on? Kysytään.

Tentissä Francinen basisti Pete Salomaa, biisinikkari ja Lahden Pelicansin kannattaja, sekä Klamydian laulaja Vesku Jokinen, rääväsuu ja Vaasan Sportin kannattaja.

Perinteinen kysymys: Mistä tämä idea oikein repäistiin? Saunan lauteilta, tuopin pohjalta, takahuoneen nurkasta?
P: Eiköhän tää Veskun idea ollut ja Veskun tuntien idea on varmasti peräisin tuopin pohjalta… Lisäksi biisin aihepiiri saattoi tuoda Veskulle mieleen orkesterimme.
V: Eiku Miksaaja-arska sitä ehdotti, ja me oltiin täysillä mukana. Hianoo ku läskibasso lätisee!
P: Ehkä jotain vaikutusta saattoi olla silläkin, että Klamydia teki levyä silloisen rumpalimme Tuden studiolla.

Kerro kaverista parilla lauseella:
Vesku Petestä: Pete on hauska mies ja hyvä poika tanssimaan.
Pete Veskusta: Vesku on aito, rehellinen mies Pohjanmaalta. Sellainen iso ja pehmeä nallekarhu, jolla on irokeesi.

Kehtaako rokkiäijä fanittaa Klamydiaa? Entä suomipunkkari Francinea?
P: Totta helvetissä kehtaa! Kyseessähän on mitä mainioin liveorkesteri. Ehdoton ykkössuosikkini bändin tuotannossa on biisi ”Minä,minä,minä”.
V: Kyllä, Francine on myös ihan vitun kova livebändi! Kyllä punkkari diggaa kovastikin.

Isi haisee Rokkenrollilta – mistä biisi kertoo? Kuinka paljon siihen on ammennettu omasta elämästä?
P: Soittajan arjesta, ainahan se Rokkenrolli vähän haisee…
V: Joo, se kertoo siitä, kun tulee laskuhumalakrapulassa keikalta kotiin ja miettii, että oonpas mäkin taas valtavan ”mahtava” tyyppi…

Etenikö levytys ilman kitkaa? Miten lahtelainen ja vaasalainen mahtuvat samalle biisiraidalle?
P: Jos mietitään sitä tosiseikkaa, että Klamydian jätkät on kotoisin Vaasasta, niin yllättävän mukavia ne silti on…siis vaasalaisiksi.
V: Joo, hyvin mahduttiin, ja kivaa oli! Oli mahtavaa kahdella bändillä huutaa köörejä.
P: Veskun biisihän tämä on alusta loppuun, me vain yritimme rimpuilla mukana. Meikäläisen osalta prosessi oli nopea ja kitkaton. Kun tulin studioon, oli rummut jo biisiin soitettu. Ammattimiehenä(?) olin tietenkin tutustunut biisiin jo edellisiltana kotona, joten bassoraita saatiin purkkiin suht’ helposti.

Minkälaista palautetta uskotte biisin saavan musapiireissä?
P & V: Tähän mennessä on saatu pääosin hyvää palautetta. Mukavaa vaihteluahan tämmöisen luulisi olevan faneillekin. Suomessa kun ollaan, niin varmasti jossain välissä sitä paskaakin niskaan sataa…eihän punkkarit ja rokkarit saa tehdä mitään yhdessä…
P: Itseasiassa tää yhteistyö ei ole niin kauhean kaukaa haettu, sillä jos toi biisi olisi laulettu englanniksi ja laulajana olisi Antti, niin se menisi ihan kun vettä vaan myös Francinen levyllä. Mehän ollaan aina haluttu kaataa näitä ns. musiikillisia raja-aitoja. Jos joku sanoo meille, ettei läskibassotrio voi tehdä tollasta biisiä, niin varmasti me tehdään just se.

Nouseeko Francine ja Klamydia jonain päivänä keikkalavalle yhdessä? Onko lisämatskua suunnitteilla?
P & V: Yhteiskeikat on ollut puheissa jo monta vuotta, mutta molemmat tekevät omilla tahoillaan niin tiiviisti keikkaa, että yhteisiä päiviä on ollut vaikea löytää. Aika näyttää. Lisämatskusta ei ole mitään tietoa. Tulee, jos on tullakseen. Tämäkin tuli ihan ex tempore-meiningillä eteen, joten turha etukäteissuunnittelu pois ja mennään fiilispohjalta, vai olikos se zulupohjalta?

Miten rock ja punk voivat Suomessa nykypäivänä? Onko vaikeaa olla bändi mainstreamin ulkopuolella?
P: Rockabilly-genre elää Suomessa edelleen vahvana ja hyvä niin. Itseäni on aina v*tuttanut se, että bändit lykätään johonkin pieneen karsinaan ja lyödään joku lappu päälle missä lukee mitä musaa se on. Tosiasiahan on, että jokaisessa musagenressä on sekä hyviä että huonoja bändejä ja biisejä. Pitää vaan osata noukkia ne helmet sieltä massan seasta.
P & V: Mainstreamin ulkopuolella on sitä paitsi hyvä olla. Tietää että fanit eivät häivy heti kun bändi menee ns. muodista pois. Ja kun on vankka fanipohja, niin keikkaakin riittää mukavasti vuodesta toiseen. Onhan se toisinaan vaikeaa, mutta periksi ei anneta prkle!

Loppuun: Kumpi sijoittuu paremmin sarjassaan, Pelicans vai Sport?
P: Totuuden nimissä täytyy myöntää, että tällä kaudella Sport menestyy omassa sarjassaan paremmin kuin Pelicans. Katsellaan sitten vuoden päästä voimasuhteet uudelleen, kun Sportkin pelaa Liigaa, mikä on muuten hyvä juttu.
V: Joo, Sportti nousee liigaan ja vetää pelikaaneja nokkaan!
P&V: Sportin fanit ovat parasta mitä Liigalle voi tapahtua. Tietenkin sen jälkeen, että Jokereista päästään vihdoinkin eroon…

 

Copyright: Dex Viihde.


Kolumni: Kauko vastaan Kauko

6.9.2013

Istumme Bulevardin Kahvisalongissa, joka sopii tapaamispaikaksi paremmin hienoille helsinkiläisrouville ja virkamiehille. Alunperin ehdotin erästä Kallion rokkikuppilaa, mutta Kauko ei halunnut mennä kaljapaikkaan. Muusikko, joka ei halua juoda? Hm. Niin, minunkin nimeni on Kauko ja olen aloitteleva muusikko ja kirjailija, mutta olen 30 vuotta nuorempi kuin Kauko Röyhkä.

Kauko: Etkö sä pelkää että sun katu-uskottavuus menee tällaisessa mestassa?
Kauko: En. Pelkäätkö sinä?

Kauko: Onko susta tullut raitis?
Kauko: Ei, mutta nyt tekee mieli vain kahvia. Juominen kannattaa keskittää niihin hetkiin kun on syytä juoda, juhlat tai jotain.

Kauko: Miksi Kauko Röyhkä ja Narttu julkaisee livelevyn?
Kauko: Jotta ihmiset tajuaisivat mitä on todellinen rock and roll.

Viereisestä pöydästä tulee täti-ihminen pyytämään nimikirjoitusta. Kauko antaa sen ja hymyilee ystävällisesti.

Täti: Se tulee mun miehelle, joka on sun idoli.
Kauko: Sano terveisiä.

Täti menee.

Kauko: Mutta eihän kukaan jaksa kuunnella livelevyjä. Tai korkeintaan biisin kerrallaan spotifysta.
Kauko: Nuo ihmiset ei saa koskaan tietää mitä on todellinen rock and roll.
Kauko: Eli tää on jonkinlainen vanhan pierun ristiretki nykyaikaa vastaan?
Kauko: Ilman niitä keskiaika olis paljon tylsempi, eikö vain? Pelkkiä juopottelevia munkkeja ja pitsiä nyplääviä linnanneitoja. Mutta jonain päivänä Richard Leijonanmieli palaa ristiretkeltä ja vetää miekkansa tupesta…
Kauko: Oliko tuo sukupuolinen vertauskuva?
Kauko (hymyilee täti-ihmisen suuntaan): Tottakai.
Kauko: Oliko tuo joku sun tuttu?
Kauko: Se muistuttaa erästä, joka tunnettiin hyvin keikkabusseissa.

Kauko: Oliko kivaa soittaa Nartun tyyppien kanssa?
Kauko: Oli.
Kauko: Ei tullut riitoja, kuten vanhoina aikoina?
Kauko: Ei.
Kauko: Eikö olisi ollut järkevämpää julkaista albumillinen uusia biisejä?
Kauko: Varmaan, mutta sitten tulis taas riitoja.
Kauko: Tommi Vikstenin ja Jarmo Heikkisen tuplakitarointi on vahvaa.
Kauko: Ilman muuta. Ja kaikki muukin. Tikka, Huldén ja Gröhn ovat myös vedossa. Voisin tehdä uuden levyn Nartun kanssa. Mistä sen tietää, vaikka tekisimmekin. Mutta nyt tuli tämä live, jossa on monista biiseistä parempi versio kuin alkuperäisillä levyillä.
Kauko: Mistä se johtuu?
Kauko: 80-luku oli kiireistä aikaa. Kaikkiin juttuihin ei aina ehditty perehtyä. Levyt tehtiin nopeasti ja muutaman viikon päästä niitä sai ostaa bensiksen alelaarista. Ei kukaan tajunnut silloin, että oltiin tekemässä rockhistoriaa.

Kauko: Mullakin on muuten bändi. Ja kirjoitan kirjaa. Minkälaisen ohjeen voisit antaa tällaiselle parikymppiselle aloittelijalle?
Kauko: Miksi sä kysyt tuollaista? En minäkään kysynyt ohjeita Eino Gröniltä, joka oli mun edeltäjä silloin kun aloitin.
Kauko: Eli ei saa kysyä ohjeita?
Kauko: Saa kysyä, mutta ei kannata liikaa kuunnella niitä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Kauko: No mutta sulla on ollut pitkä ura ja olet pystynyt tekemään paljon hyvää kamaa sekä musiikissa että kirjallisuudessa.
Kauko: Tee sinäkin paljon hyvää kamaa niin saat pitkän uran.

Kauko: Luuletko, että sun kaltaisia tyyppejä tulee vielä suomirokkiin?
Kauko: Ei mun kaltaisia, mutta muita kiinnostavia tulee varmasti.
Kauko: Rock ei ole kuollut?
Kauko: Ei ainakaan Suomessa. Kaikki ei voi olla insinöörejä, joillekin ei löydy muuta paikkaa tästä yhteiskunnasta kuin rock.

Kauko: Kiitos.
Kauko: Ei kestä.

Teksti: Kauko Röyhkä


Esa Pulliainen C-Combo & Mr Breathless Dex Viihteen edustusrosteriin !

1.8.2013

Suomalainen rautalankamusiikki täytti helmikuussa 50 vuotta ja sen kunniaksi Esa Pulliainen C-Combo julkaisi debyyttilevynsä 20.6.2013. ”Instrumentaalimusiikki ja suomalainen rautalanka on kaikkien tekemisieni ydin. Haluan omalta osaltani kunnioittaa juhlavuotta tällä levyllä”, sanoo Pulliainen. Albumia voidaan pitää myös legendaarisen Agents-kitaristin ensimmäisenä soololevynä, jota fanit ovat odottaneet vuosikymmeniä. Albumi julkaistiin vinyylinä ja cd-levynä. Albumi on ollut julkaisuviikostaan lähtien albumimyyntilistan kärkikymmenikössä tai sen lähettyvillä.

C-Combon pitkäsoitto sisältää kaksitoista Esa Pulliaisen suosikkisävelmää, useimmat jo ajalta ennen Agents-yhtyettä. Mukana on muun muassa ranskalaisia, ruotsalaisia, amerikkalaisia ja kotimaisia kappaleita. ”Sellaista vanhanaikaista instrumentaalimusiikkia”, tiivistää Pulliainen.

C-Combossa soittavat Esa Pulliaisen (kitara) lisäksi hänen veljensä Kai Pulliainen (basso) sekä Toni ”El Blanco” Liimatta (rummut). Esa Pulliainen C-Combolla on usein yhteisesiintymisiä muun muassa Mr Breathlessin kanssa. Kokoonpanon innoittajina ovat Esan mukaan toimineet ”vanhat nelkyt-viiskytlukujen cocktailbändit, jotka soittivat hiljaa kapakan nurkassa”. Tähän viitaten C-Combo aloittikin uransa vuonna 2008
Esa Pulliainen Cocktail-Combona.

Esa Pulliainen C-Combo & Mr Breathless keikat myy Janne Hietanen / puhelin 044 209 3523


1 55 56 57